ESB

Mikäs sen mukavampaa ensimmäisenä tyynenä ja lämpimänä kesäiltana kuin korkata omalla pihalla oma ESBi? Kaatuu lasiin kauniin oljenkeltaisena, tarkoituksella maltilliseksi jätetty happoisuus nostaa vain hillityn valkoisen vaahdon oluen pinnalle. 

Cheers.

Tuoksussa on eittämättä sitä varjoisten puutarhojen ja loputtomien lehtipuukujanteiden tunnetta jota pitää brittibitterissä ollakin; hedelmäistä EK Goldingia ja leipäisää karamellimallasta. Oikealla tavalla hieman paksumpaa ja runsaampaa kuin amerikkalaiset vastineensa. Aromi saa toivomaan ettei olisi ikinä lopettanut piipunpolton epäterveellistä tapaa. Kaupallisista tulee mieleen "London Pride".

Maku on suunmyötäinen, katkerot ovat melko korkealla, hieman vähempikin voisi riittää. Mangrove Jack'sin "Burton Ale"- hiiva tuntuu todella olevan jokin aito brittihiiva, verrattuna Fermentiksen US-04: een se on paljon autenttisempi ja luonteikkaampi. Crystal 50 voisi kestää rinnallaan pari pinnaa vaikka Crystal 100: sta, se voisi tuoda kompleksisuutta lisää, toisaalta brittialeja arvostan itse juuri tällaisina helposti juotavina seurustelujuomina.

Maistelukiertue Englantiin olisi hieno projekti. Ehkä sitten elokuisen Berliinin jälkeen.