19.4.15

Isommin


Reilu kuukausi hujahti taas ohitse panematta. Olemme hankkineet uutta tavaraa ja laitetta ja siinä on mennyt oma aikansa. Lievän tuskailun aiheena on jatkuvasti ollut se, että maksimierät ovat todella olleet tuollaista vajaata 30 litraa pulloon asti. Sen kun jakaa kolmeen pekkaan niin on kyllä joutunut kaupan kaljojakin juomaan omien loppuessa.


Tänään nyt vihdoin palasimme patojen ääreen. Odottamassa on reilut 50 kiloa maltaita, niiden pitäisi riittää ainakin kolmeen isoon keittoon. Vaikka meillä on myös kylmälaukusta valmistettu mäskäysastia valmistumassa, niin tänään teimme ns. maxi-biabin, eli pussimäskäyksen jossa mäskäys tehdään melko paksuna ja lisätään sitten mäskin poistamisen jälkeen vettä pataan. Miinuspuolena on hieman huonompi hyötysuhde (maltaita kuluu enemmän), hyvänä asiana se himoittu suurempi eräkoko.

Reseptinä oli itse väännetty American Stout. Tähtäimessä reilut 7% ABV ja reilusti humalaa. Maltaita säkkiin meni:

  • 8350g Pale Ale
  • 5350g Münich
  • 500g Roasted Barley
  • 500g Carafa II
  • 350g Cookie
  • 350g CaraPlus 150

Jauhoimme tietenkin ensiksi maltaat omalla uudella MonsterMill 2: lla. Jauhatus oli aika hienojakoista, tuli mieleen että pitäisikö maltaat ehkä esikostuttaa tai mahdollisesti avata myllyn säätöä hieman? Pussimäskäyksessähän tämä ei ole niinkään tarkkaa mutta perinteisempi mäskäyslaatikko saattaa vetää tukkoon.

Thermapen tekee elämästä helpompaa.

Väsäsimme padan ylle koukun jonka kautta pujotetulla köydellä saimme mäskipussin kätevästi nostettua padan ylle valumaan. Mäskin poiston jälkeen lisättiin suoraan pataan 11 litraa noin 70- asteista vettä, ja huuhteluvetenä neljä litraa padan päällä valuvan mäskipussin läpi. 


En tiedä johtuiko hienoksi jauhetusta maltaasta vai huuhtelusta, että "to-boil"- ominaispaino oli kuusi desimaalia ylempänä kuin ennustettu, joten pataan lisättiin vielä yksi litra kiehuvaa vettä jottei päädyttäisi liian tuhtiin vierteeseen. Keksimme muuten kätevän tavan ominaispainonäytteiden nopeaan jäähdyttämiseen: kahden metrin päässä panolastamme virtaa Helsingin hienoin taimenjoki, joten koeputki jäähtyy kätevästi virran syleilyssä.


Humalana pataan meni 90- minuutin kohdalla 100 grammaa Columbusta, 5- ja 0- minuuttia kohdalla taas 40 ja 60 grammaa Cascadea. Ensimmäistä kertaa käytimme pelletöimätöntä "full-leaf" humalaa.



Sitten tuli jäähdyttämisen vuoro. USA:sta asti tilattu JaDeD Brewingin "Hydra"- kuparikieppijäähdyttimelle oli ladattu aika isot odotukset jo hintansakin takia. Se koostuu kolmesta normaalista kiepistä jotka on kytketty sarjaan päällekkäin. Yleensähän jäähdyttämisessä on se ongelma että kylmä osa painuu pohjalle kylmän jäähdyttimen ympärille ja kuuma osa jatkaa rauhassa leijumista pinnalla. Kytkimme veden päälle ja hieman heiluttelin jäähdytintä samalla kattilassa jotta liemi pysyisi liikkeessä. Tuloksena oli 50- litran jäähtyminen kiehuvasta 22-asteiseksi 11 minuutissa 20 sekunnissa! Loistava suoritus ja kyllä tuntui hyvältä.

Meillä oli varattuna uusi akvaariopumpusta väsätty ilmauspumppukin, mutta letkujen yhteensopimattomuusongelmien vuoksi jouduimme tällä kohdalla turvautumaan vielä vanhaan kunnon käymispöntön ravisteluun. Perään kaksi pussi esikostutettua US-05: sta ja kansi kiinni. OG oli täsmälleen aiottu 1.071.


12.4.15

Helsinki Beer Festival 2015

Raahasimme veltot olemuksemme tännekin paikalle. Tarjonta vaikutti jo ennakkotietojen valossa todella runsaalta, mikä on tietenkin ongelma vain siinä mielessä että pää ja maksa kestävät kerrallaan maistaa vain rajallisen siivun oluita. Teemana festivaaleilla oli Itävalta, mikä nyt ei ihan hirveästi näkynyt yleiskuvassa.

Vahingosta viisastuneina pysyttelimme sentään pelkissä puolikkaissa tuopeissa. Tapahtuman paksusta lasista valmistetut tuopit eivät kyllä olleet ihan parhaita välineitä oluen arvostamiseen, ja neljän euron mukipantista sai lähtiessä vain puolet takaisin? Arvo putoaa nopeammin kuin uusissa autoissa.


Mutta ne oluet. IPA:aa oli tietysti monessa muodossa. Mieleen jäivät Evil Twinin "Falco" ja Brewdogin käsittämättömän pitkällä nimellä varustettu "Restorative Beverage for Invalids and Convalescents", molemmat tasapainoisia ja hävyttömän katkeria tyylinäytteitä. Ehkä tuo IPA- buumi voisi kyllä sinänsä alkaa rauhoittua, että näitä erinomaisia esimerkkejä tyylistä on niin paljon ettei niihin sinänsä ole paljoa lisättävää.

Saisonit ovat ehkä se uusi IPA, koska melkein jokaisella tiskillä tuntui olevan oma versionsa tarjolla. Maku Brewingin versio oli yksi tasapainoisimmista. Saisonin pitäisi olla todella kevyt ja kuiva, tuntui että useat jäävät sellaisiksi banaanimaisen paksuiksi, mikä ei istu omaan suuhuni. Yli kymmenen volttisia imperial stoutteja oli myös paljon tarjolla, ehdin juoda suunnilleen viimeisen kaadon Foundersin versiosta; todella jälkiruokamaisen runsas eikä päässyt oikeuksiinsa siinä lennossa ja kaikkien kevyempien humalapommien seassa.

Illan parhaat omalla listalla olivat To Øl: n "Like Weisse", erinomaisen rapsakka Berliner weisse, sekä Brouwerij 3 Fonteinenin "Oude Geuze", täydelliseen happamuuteen blendattu hedelmäinen lambic.

8.4.15

Coffee Blonde maistelu


Täytyy todeta heti alkuun, että lopputulos ei tässä muistuta haettua mielikuvaa. Vieläkin on mielessä selvänä se,minkälaisena halusi tämän kurkusta alas soljuvan, mutta ei, nyt ei napannut.

Olut nyt on ainakin "blonde", vaalea. Vehnä nostattaa nätin tuuhean vaahdon. Pientä utuisuutta. Hulahtaa kevyesti kurkusta. Humalointi olisi erittäin kohdallaan amerikkalaiselle blonde alelle; luultavasti pohjaolut ilman kahvin lisäämistä olisikin oiva kesäjuoma. Siinä tapauksessa ehkä ripaus lisää aromihumalaa, mutta katkerotaso on napissa.

Toinen puoli makumaailmasta on sitten se kahvi; tuntuu aavistuksena aromissa, mutta maussa jää sellaiseksi tympeäksi, ehkä jopa eltaantuneeksi sivumauksi jossain suun takaosassa. Jos ei tietäisi tässä olevan kahvia niin sitä ei varmasti osaisi nimetä. Luultavasti paljon paremmin olisi toiminut vaikka pressopannullinen valmista kahvia suoraan sekaan kaadettuna. Kokonaiset pavut eivät tule ihan heti uudelleen kokeiluun. 

Typerintä oli se, että pavut lisättiin suoraan koko 30- litran satsiin. Kokeilut kannattanee tästä lähin tehdä vain muutamalle litralle kerrallaan. Ehkä tästä oppi myös sen, että eipä lähdetä vielä turhia irrottelemaan ja sooloilemaan, opetellaan ne perussoinnut ja kompit ensin kunnolla.