Koekeitto

Päätimme eilen koeponnistaa kattilamme ja rengaspolttimemme. Ensinnäkin kävi ilmi että kattila onkin ainakin lähes 70- litrainen; resurssit eivät sillä rintamalla ainakaan ihan heti lopu siis kesken. Siinä keittäisi tuollaisen keskikokoisen koiran, joka koko päivän pyörikin jaloissamme "auttamassa".

Kaadoimme kattilaan suunnilleen 50 litraa lämmintä vettä, lopputulos oli kattilan oman mittarin mukaan 46 astetta, mikä oli siis lähtötaso. Ilma oli pihallamme aika tuulinen emmekä oikein tulleet suojanneeksi liekkiä juuri mitenkään, paitsi jollain pihan perältä löytyneellä muovirenkaalla, mikä nyt oli "yhtä tyhjän kanssa". Ei siis ihme että vielä kaksi ja puoli tuntia myöhemmin odottelimme liememme kiehumista. Lopulta pääsimme pienen teelämpömittarin ja kattilan mittarin mukaan pari astetta yli sadan asteen, mutta kupliminen oli silloinkin vielä aika heiveröistä.

Hyvä että teimme tämän kokeen ennen kuin alamme oikeisiin keittohommiin, olisi harmittanut paljon enemmän jos eilen olisi ollut jo maltaat ja humalat kattilassa lillumassa. Nyt piti laittaa sitten taas hitsarikaveri hommiin ja hän teki meille polttimen ympärille tiiviisti istuvan metallikauluksen, joka toivon mukaan keskittää lämpöä tehokkaasti. Saksasta saisi  noin viidellä kympillä tilattua myös 2000W "sauvalämmittimen" joka olisi varmasti erinomainen lisä tuhnua poltintamme avustamaan. Tietenkin tehokkaampi poltin olisi myös looginen hankinta.

Valmistusmetodi ensimmäisessä erässä tulee olemaan "BIAB", eli pussimäskäys, jossa kattilassa lilluvassa verkkopussissa uutetaan murskatut maltaat. Systeemi vaikuttaa yksinkertaisen nerokkaalta, siinä saa kaikki täysmallasoluen edut ilman niin suuria laitevaatimuksia. Kävin äsken ostamassa Eurokankaasta kaksi metriä "Voile"- verhokangasta, josta viikonlopun aikana pitäisi valmistua mäskäyspussi. Nyt ainakin vaikuttaa koko juttu hyvältä ja lupaavalta, katsotaan sitten ensi viikolla kuinka ukkojen loppujen lopuksi kävi.

SOPP 2014

 

SOPP- Suuret Oluet Pienet Panimot- tapahtuma Helsingin Rautatientorilla sai myös meidät vieraakseen. Kyseessähän on kotimaisten pienpanimoitten esittäytyminen, joka on kasvanut ainakin jonoista päätellen jo erittäin suosituksi, miltei massatapahtumaksi. Jonot onneksi rajoittuivat lähinnä ulkoportille, ja sisällä juomia sai tuoppiinsa niin rivakkaan tahtiin kuin vain jaksoi niitä alas ryystää. Jotenkin ei vain jaksa ymmärtää miksi pääsymaksu oli kymmenen euroa, pääsystä torille seisoskelemaan?

Eteen osunut tarjonta oli aika tasaista ja jopa yllätyksetöntä: vehnää eri versioina, IPA: a, ehkä joku porteri ja bocki. Voi tosin olla ettei ihan kaikkea ehtinyt vain katsastaa; yksi ilta on liian vähän tavalliselle viinapäälle kestää. Etsimällä etsimme jotain irtiottoa ja yllätyksellisyyttä. Vaikkeivat eksoottisemmat versiot kaupoissa myisikään, niin tällaisilla festareilla olisi mukava maistella jotain uutta ja ihmeellistä. Panimo Hiisi oli sentään tuonut paikalle Saison- viritelmän, siitä heille pisteet kotiin. Ja olihan siellä se Sininen Olut.

Muut mieleen jääneet olivat Muflonin Cascade Black Ale ja Stallhagenin US Red Ale, joista jälkimmäinen oli kaikista tarjotuista IPA/ APA- versioista ehdottomasti paras.

Alkuviidakko

Haluamme oppia tekemään hyvää olutta itse. Craftbeer eli "taito-olut" on ollut ainakin USA:ssa jo tosi iso juttu monta vuotta, ja siitä johtuen internetissä onkin valtava määrä tietoa asiasta. Kumma vain että tässä kyseisessä harrastuksessa käyntiin lähteminen on ollut suuremman kynnyksen takana kuin yleensä; tieto on aika teknistä ja hajanaista, ja vaikka sitä on määrällisesti paljon, on se aika huonosti järjestettyä. Noh, olemme nyt viime metreillä nojatuolisivistyksen suhteen, eli on aika käydä tuumasta toimeen.

Olutta ei voi kuitenkaan ihan tiskialtaassa valmistaa, joten aluksi pitää hankkia asiaan kuuluvat välineet. Mikä tarkoittaa rahanmenoa, ja rahaahan ei ole koskaan liikaa. Itse asiassa on ollut jopa hieman yllättävää kuinka kalliiksi alkuun pääseminen tulee, puhutaan kuitenkin noin parista sadasta eurosta. Iso, yli kymmenen litran kattila on melkein se kallein aloittelijan tekemä hankinta. Meille kävi onnekas yhteensattuma kun ystävämme, joka on ammatiltaan hitsari, pystyi valmistamaan edullisesti 50- litraisen keittopadan. Kyseessä on kyllä täysi prototyyppi ja se on lämmitettävä kaasulla kuperan pohjan takia, mutta toivottavasti se soveltuu tehtäväänsä riittävän hyvin. Loput tavaroista, kuten käymisastian ja muut tilpehöörit, tilasimme sieltä täältä bittiavaruudesta.

Kattila

Välinetilauksen saapumista odotellessa on aikaa lukea lisää. Klassikko aiheesta on John J. Palmerin "How to Brew". Ensimmäinen painos on ilmaiseksi luettavissa netissä, mikä on erinomainen osoitus oikeasta elämänasenteesta: anna kaikki tieto mitä suinkin pystyt ilmaiseksi kaikille jotka sitä haluavat. Oikeat fyysiset kirjat ovat kuitenkin mukavia kapistuksia, ja varsinkin tällaista "raamattua" on helpompi selata ihan fyysisenä laitoksena. Koska internetissä on todellakin niin paljon tietoa ja eriäviä mielipiteitä, niin päätimme noudattaa aluksi vain ja ainakin melkein ainoastaan Palmerin oppeja, tekeminen pitää aloittaa jostakin yksinkertaisesta ja selvästi määritellystä.

Jos oluen panemisen suhteen olemmekin vielä täysiä "nojatuoliteoreetikkoja", niin kasvien kanssa kasvien kanssa on tullut touhuttua jo pitempään, ja niinpä meninkin istuttamaan vanhan vadelmapenkin tilalle kaksi Saksasta tilaamaani "rotuhumalaa", Northern Brewer: in ja Tettnanger: in. Tänä kesänä ne toivottavasti ehtivät vielä hyvin juurtua, ja ensi kesänä sitten ehtisivät jo jonkun kävyn tuottaakin. Omavaraisuusajattelu lämmittää aina sydäntä.