Roots

Lahjaksi saadut Annalan humalan kävyt ovat odotelleet käyttöä pakkasessa jo pari kuukautta. On tehnyt mieli säästää ne johonkin sellaiseen keittoon jossa ei muita humalia käytettäisi, että saisi kunnolla selvää tämän kotoperäisen lajikkeen mausta ja luonteesta. Laitoimmehan sitä viikko sitten kasvamaan oman panimonkin pihalle, joten pakkohan se oli ryhdistäytyä ja piirtää oma reseptinsä Annalalle.

Kesä tulee panimollekin.

Mieleen tuli jokin maltainen ja suomalainen, luonteikas muttei kuitenkaan liian tumma tai turhan vahva. Beersmithillä leikiteltiin edestakaisin, ja lopputuloksena syntyi mihinkään valmiiseen kaavaan sopimaton aihio:

• 74,6% Pale Ale
• 15,7% Munich
• 8,8% Ruismallas
• 0,8% Paahdettu ohra

 Tavoite ominaispainoksi 1.052 ja IBUja noin 40. Paahdetusta ohrasta haettiin lähinnä kaunista punertavaa väriä.

Mäskäys noin 65- asteessa 45 minuutin ajan, sitten kaksi huuhtelua. Huuhtelut eivät vain käyneet ihan niinkuin Strömsössä: ruismallas oli maineensa veroinen ja tukki mäskin melko tehokkaasti niin, että pataan valuttaminen oli melkoisen tuskallisen hidasta. Kertaalleen jouduimme sekoittamaan mäskin uudestaan jotta saimme ainakin melkein kaiken nesteen ulos laatikosta. Ensi kerralla pitää hommata kaurankuoria huuhtelemista helpottamaan: ne pitävät kuulemma mäskiä auki todella hyvin rukiin ja vehnän kanssa mäskätessä.

Saimme lopulta sen 60 litraa kiehumaan asti. Humaloimaton vierre maistui erehdyttävästi näkkileivälle! Perisuomalaisilla linjoilla siis todellakin edettiin. "To-boil"- ominaispaino oli jo 1.054, siis yli lopullisen tavoitteen, joten lisäsimme joukkoon kaksi litraa kiehuvaa vettä.

Annalaa.

Katkerohumaloinnin hoidimme 12,5%: lla Columbuksella, koska Annala on alfahappopitoisuudeltaan vain noin 5,5% , eikä meillä ollut sitä tarpeeksi katkerohumalointiin. Reilut sata grammaa Annalaa meni kuitenkin viimeisen 15 minuutin aikana pataan, toiveena saada kaikki mahdollinen aromi talteen ja esiin. Kuivana sormissa hieroessa kävyissä oli mieto mutta selvä humalan tuoksu, hieman mentolin tuoksua muistuttava, vähän tuli mieleen Northern Brewer.

En tiedä mikä vierteessä oli tällä kertaa erilaista, mutta lopussa lisätty Irish Moss sai aikaiseksi ennen näkemättömän proteiinien saostumisen ja juoksettumisen. Jäähdyttämisen jälkeen kuparijäähdyttimestä roikkui monen sentin noroja, kuin naavapartatupsuja?

Jaoimme vierteen kahteen pienempään käymispönttöön koska isommassa on vielä brittiale kypsymässä. Loppusaldo oli noin 48 litraa 1.052 vahvuista vierrettä. Sekaan yhteensä 3 pussillista US-05:sta. Lopulliset katkerotasot olivat oikein sopivat, aromeista oli vielä vaikea sanoa. Väri oli kuitenkin täsmälleen sama kuin Beersmithin ennustama, kauniin punaruskea. Vielä tavallistakin mielenkiintoisempaa päästä maistamaan lopputulosta!