18.2.15

Hankikeikka

Toinen viikonloppu peränjälkeen olutta panemassa. On yritettävä saada taas äkkiä tavaraa pulloon asti kun lupaavasti alkanut olutomavaraisuus katkesi tuohon vuodenvaihteen taukoon.

Mistäpä muualta olisin taas reseptin napannut kuin "Brewing Classic Styles"- kirjasta. IPA tuli niin kalliiksi runsaan humaloinnin takia, että jotain simppelimpää oli löydettävä ja valitsimme "Ruabeoir"- nimisen Irish Red- reseptin. Siis ehkä jotain Kilkenny- tyyppistä?



Iso kasa Pale Alea, vähän Crystal 100:sta ja 200:sta, sekä hieman Roasted Barleytä; suomennettaisiinko se nyt sitten vaikka paahdetuksi ohraksi? Humalaksi pelkkä Fuggles, ja sitäkin vain yhtenä lisäyksenä. Simppeliä siis.

Keittely alkaa sujua jo sen verran rutiinilla että aivoilla on ylimääräistä aikaa miettiä ylimääräisiä virityksiä. Viimeksihän teimme jäähdytyksen tyylillä "no-chill", ja näin oli tarkoitus tälläkin kertaa. Jossain vaiheessa mieleen hiipi kuitenkin ajatus että luntahan on maassa vaikka kuinka, isketään kattila hankeen ja se jäähtyy alta aikayksikön, saadaan sitten samantien hiivattuakin koko hoito. Hiivat vaan turpoamaan, hommahan oli jo puoliksi tehty.



BIABicuksen ohjeilla osuimme OG:n jälleen pilkulleen, 1.054. Laitteistossamme täytyy olla jokin ko. laskurille poikkeuksellisen hyvin sopiva piirre, koska näistä täysosumista on tullut melkeinpä tapa (viime kerran heiton syynä oli vajaa aloitusvesimäärä). Ainoastaan IBU: t tuntuvat jäävän kirjan määriä noudattaen aistinvaraisesti arvioiden hieman vajaiksi, mutta se asia on helposti ratkaistu lyömällä IBU- kenttään viisi pykälää isompi tavoitearvo.

No, keittoaika tuli päätökseensä ja kannoimme kattilan hankeen. Lapioimme reunoille lunta että varmasti oli nestepinnan ylikin laidoilla lunta. Varmasti olisimme kohta jo kotimatkalla!

Viidentoista minuutin kuluttua mittasin huolella putsatulla lämpömittarilla lämmöt jotka olivat vielä melkeinpä 85-astetta! Oli selvää että vierre ei tulisi tällä tavoin jäähtymään ennen yön laskeutumista... harmi vaan että olin pistänyt kaiken hiivan kostumaan! Meinasi alkaa hermostuttamaan.


Tilanne vaati ripeää toimintaa ja laskimme vierteen no-chill-kanisteriin kuten viikkoa aiemminkin. Otimme 250 ml vierrettä erilleen, pikajäähdytimme sen juoksevan veden alla ja ruokimme tuolla tilkalla lasipurkissa odottelevan hiivan. Ei ollut mitään hajua selviäisikö hiiva tuolla määrällä seuraavaan päivään, mutta ei ollut muitakaan vaihtoehtoja. (Tilaa-ylimääräistä-kuivahiivaa-kaappiin-muistisääntö keksittiin näihin aikoihin.)

Myöhemmin kun mietin asiaa, niin on oikeastaan aika selvää ettei se lumihanki ole mikään tehokas jäähdyttäjä. Kun kattilaan kiinni ottava lumi sulaa lämmön vaikutuksesta, niin lumestahan tule iglu jossa kattila on hyvässä lämpöeristyksessä. Pohja saattaa olla vielä kosketuksissa lumeen, mutta paikallaan makaavan vierteen kylmin osa laskeutuu pohjalle ja kuuma osa lilluu  turvallisesti keskellä!

Seuraavana päivänä vierre kaadettiin käymisastiaan, ravistettiin ja hiiva kaadettiin perään. Vuorokausi tästä ja kuplat pörisivät iloisesti vesilukossa. Eli onni onnettomuudessa tällä kertaa.

IPA sai muuten samalla painolla varustetussa pussissa kuivahumalat sekaansa: 30 g Chinook, 30 g Amarillo ja 20 g Citra. Saavat viikon levätä ja sitten pullottamaan.

10.2.15

no-chill

Saatiin kuin saatiinkin raahattua rojumme tuonne uuteen lokaatioon. Kyseessä on vain saunarakennuksen pieni takahuone, mutta ainakin se on "oma". Vähän piti viritellä tuulettimia oviaukkoon ja poistopuhallin hormiin että uskalsi kaasulla alkaa keittelemään; olisihan se surkea tapa kuolla hapenpuutteeseen kaljaa keitellessä.

Taas mennään.

Reseptiksi tähän koeponnistukseen otettiin parannusyritys syksyllä tehdystä "Rye-out IPA":stamme. Kyseinen olut sai paljon kehuja mutta omasta mielestä oluen runko ei ihan ollut tarpeeksi roteva kompatakseen sitruksisten humalalajikkeiden ja ruismaltaan kirpeyttä. Joten CaraPale vaihdettiin Crystal 100: aan, ja prosentuaalisia osuuksia ruuvattiin vähän BIABikuksessa:

Pale Ale 77%
Crystal 100 10%
Munich 5%
Malted Rye 8%

Humalista Willamette vaihdettiin Chinookiin; varsinkin kuivahumaloinnissa laitetaan vähän vähemmän Citraa jonka komea maku vie äkkiä kaiken huomion jos sitä on liikaa.

Keittelyssä itsessään ei ollut mitään ihmeellistä. 90 minuutin mäskäys 66 asteessa ja yhtä pitkä keitto päälle. Katkerohumalointi tehtiin taas First Wort Hoppingina, eli humalat heitettiin sekaan heti mäskipussin poisnoston jälkeen, ennen kiehumista. Sitten vähän aromilisäyksiä kohdassa "5 minuuttia jäljellä" ja flame-outin jälkeen lisättiin vielä lisää humalaa joka sai lillua siellä vartin verran.

Se suurin kokeilu tässä satsissa liittyi nyt sitten tähän loppukuvioon. Emme nimittäin jäähdyttäneet vierrettä lainkaan vaan laskimme sen kattilan hanasta silikoniletkua myöten huolella puhdistettuun 30- litraiseen HPDE- muoviseen kanisteriin. Kanisteri täytettiin aivan piri pintaan ja sitten vielä puserrettiin loputkin ilmat ulos ennen kuin kierrettiin korkki kiinni niin tiukalle kuin mahdollista. Sitten koko komeus jätettiin jäähtymään itsekseen yön yli.



Ominaispainoksi tuli muuten sivumennen sanoen 1.065, mikä on vähän yläkanttiin aiotusta 1.060: sta. Näkemyksemme mukaan IPA: lla on selkeä "prosenttikatto" jota ei ole syytä ylittää, se on jossain kuuden prosentin huippeilla, mutta selvästi alle seitsemän. IPA on janojuoma ja liian tuhtina siitä tulee jotenkin raskassoutuinen... joten seuraavilla kerroilla voisi aavistuksen vähentää maltaita tai lisätä vettä että pysytään sopivasti tonteilla. Väri tummeni Crystal 100: lla aika paljon, joten alkaa olla ehkä sillä rajalla kutsuuko tätä IPA:ksi vai Amber Ale:ksi?

Seuraavana päivänä jäähtynyt vierre kaadettiin käymisastiaan, mikä on uusi Speidelin 30- litrainen pytty. Vähän heiluttelua ilmaamiseksi (alkaa muuten kyllästyttää tuo touhu, pakko saada kohta jokin puhallinsysteemi) ja 20 grammaa US-05: sta perään. Oluessa ei poikkeavasta jäähdytystavasta huolimatta ainakaan vielä ollut mitään havaittavaa sivumakua. Ja todella monet vanhatkin kotipanijat tuntuvat siirtyneen tähän vaivattomampaan konstiin. Tosin nyt kun pöntöt eivät ole enää kotona, joutuu tekemään toisen reissun tätä hiivausta varten.



Viikon kuluttua kuivahumalat perään. Jäädään jännittämään lopputulosta.