Pari viikkoa sitten asiat nytkähtivät kuitenkin positiiviselle vaihteelle kun saimme vuokralle keittelyyn mainiosti sopivan vanhan saunan. Vuokraehtona oli vain että perustamme ja hoidamme myös saunan ulkopuolelle vanhojen kotimaisten lajikkeiden humalatarhan, johon yksi vuokranantajista toimittaa humalat ja salot... kuulostaa jotenkin jo melkein LIIAN hyvältä? Noh, nautitaan kun tällaista eteen sattuu.
Vanhat keitokset on jo juotu nurkista pois kuleksimasta, joten on aikakin saada tuoretta keitosta tilalle. Taannoin keitetyn ohraviinin kanssa kävi muuten, noh, ohraisesti; ajattelin joulun alla avata kokeeksi yhden pullon ihan vaan tarkistaakseni onko maku lähtenet kehittymään. Poks vaan ja olut tulikin ihan itsestään ulos pullosta! Eikä kyseessä ollut vain yksi pullo vaan todellakin, kaikki pullot olivat yli "kaasuntuneet"... Onneksi eivät olleet sentään ruvenneet lattialle valumaan.
Useamman pullon "jämistä" sain kerättyä koeputkeen sen verran olutta, että onnistuin mittaamaan ominaispainon, joka asettui lukemaan 1.008. Lukema oli siis pudonnut vielä kymmenen yksikköä pullottamisen jälkeen! Nyt kyllä muistan merkinneeni muistiin että olut kummasti poreili pullottaessa, se siis kävi vielä... Amerikkalaiset sanovat että "elä ja opi", joten niin tehdään. Tuli luettua niin monesta lähteestä varoitteluja siitä kuinka vaikeaa on saada tuollainen väkevä olut käymään loppuun asti, että en uskonut sen voivan käydä noin kuivaksi. Pitäisi uskoa itseään eikä internettiä.
Reilun viikon kuluttua siis uusia keitoksia luvassa, reseptinä paranneltu ruis- IPA: mme. Kunhan saamme "miesluolamme" sisustettua.
