Edellisestä kerrasta viisastuneina hankimme uuden Muurikka D-400- rengaspolttimen, jonka nimelliset tehot ovat 11,4 kW. Laitteessa on kaksi poltinrengasta, ulompi ja sisempi. Kaasunkulutuskin on toki suurempi, n.800 grammaa tunnissa, joten 5 kilon pullo riittää nipinnapin kahteen keittokertaan.
 |
| Polttimen alla on metallinen liekkisuoja. |
Veden säätämisessä valikoitui Bru'nwaterista "Brown Malty"- vesiprofiili. Mistään nettikaupasta ei löytynyt kalsiumhydroksidia, mikä olisi parhaiten liukeneva muoto lisätä kalsiumia. Nyt vesiviilaukset jäivät vähän vaillinaisiksi, mutta lisäsimme kuitenkin 3,2g kipsijauhetta ja 4,1g (tällä kertaa jodioimatonta) ruokasuolaa. Kokonaisvesimäärä oli 45 litraa, ja lisäyksien kanssa BW ennusti mäskille pH:ksi 5,6. Tämä vaikuttaa entsyymien toimintaan mäskäysvaiheessa, ja se olisi voinut olla pari kymmenystä matalampikin. Toisaalta, ilman pH-mittaria tämä kaikki on pelkkää arviointia, joten ei siitä sen enempää huolia.
Käynnistimme polttimen ja hyvin nopeasti kävivät selviksi suurempien lämmitystehojen edut. Strike-in-lämpö 67-astetta tuli vastaan melkein samantien. Asettelimme BIAB-pussimme paikoilleen ja kaadoimme perään maltaat:
- 3.2kg Munich 1
- 2kg Pilsner Malt
- 200g Chocolate Spelt
- 160g Carahell
- 100g Carafa type 2
- 100g Roasted Barley
Lämpötilojen mittaaminen ei vieläkään ollut yhtään sen yksiselitteisempää, vaikka olimme hankkineet uuden lämpömittarinkin. Laskimme kattilan hanasta nestettä pohjalta maltaiden alta ja kaadoimme sen takaisin pinnalle, näin ehkä vähän lämpöjä tasaten. Lämmöt putosivat kuitenkin yllättävän paljon, noin 61:een, ja starttasimme polttimen muutamaksi minuutiksi kunnes mittari näytti taas 66-astetta. Sitten kansi vaan kiinni ja viltti päälle.
Mäskäys kesti jälleen 90 minuuttia ja puolen tunnin välein sekoitimme varovasti sekä tarkistimme lämmöt. Tällä kertaa lämpötila pysyi hyvin tasaisena, laskien vain yhden asteen. Emme tehneet tällä kertaa mash-outtia, vaan nostimme pussin viljoineen kerralla pois ja valuttelimme niitä hetken ämpärin päällä.
Kiehuvaksi kuumentuminen tapahtui niin ikään nopeammin. Kun kiehuminen alkoi, oli myös kupliminen paljon reippaampaa. Tämän tulisi olla hyvä asia mm. proteiinien kunnollisen saostumisen takia. Humalana oli tällä kertaa Hallertauer Mittelfrüh, perinteinen saksalainen lajike. Lisäykset menivät pataan keittoaikaa ollessa 80, 20 ja 1 minuuttia jäljellä, ja määrät olivat 42, 28 ja 19 grammaa. Käytimme taas pellettejä harsopusseissa.
Sillä välin oli aika käydä valmistamassa hiiva. Käytimme Safale US-05- kuivahiivaa, joka on suosittu kuivaksi käyttävä jenkkialehiiva. Valmistajan suositusten mukaisesti mittasin hiivaa 0,7 grammaa per käymään päätyvä litra olutta. Keitin 2,5dl vettä jonka kaadoin suureen sanitoituun lasipurkkiin jäähtymään. Kun lämpö oli 28-astetta, ripottelin hiivan hiljakseen nesteen pinnalle sellaisella vauhdilla ettei paakkuja päässyt muodostumaan. Folio päälle suojaksi ja puoleksi tunniksi lepäämään. Sitten uusi sekoitus noin puoli tuntia ennen vierteeseen kaatamista.
Sillä aikaa kattilaan meni humalien lomassa jälleen myös Servomyces-hiivaravinne, jonka kapseli näprättiin auki ja jauheet ripoteltiin vierteeseen. Tosin keitto oli ilmeisesti tällä kertaa sen verran kuumempi että perään pudotettu kapselin jämä suli kerralla olemattomiin. Juuri ennen kuin liekki sammutettiin nappasimme mittalasiin näytteen ominaispainomittausta varten.
Jäähdytys tapahtui jälleen kuparikiepillämme, joka voisi olla kyllä vähän isompi, siis sisältää suuremman pinta-alan kuparia, mikä tietenkin parantaisi jäähdytystehoa. Pidimme vedenpainetta tällä kertaa kovemmalla, ja jäähtyminen alle kolmeenkymmeneen asteeseen tapahtuikin nopeammin, noin 40 minuutissa.
Tavoitteena oli saada käymisämpäriin 27 litraa valmista vierrettä. Kiehuminen oli kuitenkin niin voimakasta että haihtuminen oli ollut odotettua suurempaa. Laskin jälkeenpäin että se oli ainakin 12 litraa tunnissa. Kattilamme on malliltaan melko leveä mikä lisää tietenkin haihtumista entisestään. Asia pitää ottaa seuraavilla kerroilla huomioon. Lopulta saimme saaviin kokoon vain vajaat 26 litraa vaikka jätimme kattilan pohjalle ainoastaan paksuimman sakan.
 |
| Käytetyt maltaat jatkoivat matkaansa ruoanlaiton lisäaineeksi. |
Ravistelimme käymisastiaa kymmenisen minuuttia jotta vierteeseen sekoittuisi mahdollisimman paljon happea. Tässä vaiheessa vierteen lämpö oli noin 25-astetta ja hiivan 21-astetta. Olisi ehkä ihanteellista että lämmöt olisivat keskenään vielä pari astetta lähempänä, mutta näillä mentiin. Hiiva sekaan, kansi kiinni ja vesilukkoon 40% viinaa pöpöt tappamaan. Käymisastia jätettiin vanhan puutalomme eteiseen jossa lämmöt näin syksyisin ovat noin 18-20 astetta.
Keittäminen kesti kuitenkin uudellakin polttimella sen viisi ja puoli tuntia. Ominaispainoksi tuli 1.044, kun reseptin tavoite oli 1.048. Mash-outilla olisi ollut saatavilla se pari pistettä lisää. Ollaan kuitenkin tyytyväisiä tähänkin.
Tällä kertaa ei muuten tarvinnut käymisen alkamista odottaa kuin noin kuusi tuntia, ja jo seuraavana aamuna kuplavana purkautui vesilukosta jotakuinkin taukoamattomana virtana. Huolellisuus kannattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti