Pullotus

Eilen oli sitten esikoisen aika mennä pulloihin kypsymään. Tasan kolme viikkoa tuli kuluneeksi keittämisestä ja pullotuksen olisi voinut hoitaa jo viikko sittenkin, mutta huomasimme viime hetkellä ettei vanha perintökorkitin ollutkaan oikeanlainen tehtävään. Siksipä jouduimme tilaamaan uuden tilalle ja siihenhän se viikko kului.

Olut oli kyllä aavistuksen selkeytynyt viikon takaisesta, joskaan ei se mitään kirkasta vieläkään ollut. Maku oli oikein sopuisa, ja voisi kuvitella että kun siihen lisää hiilihapon ja kylmemmän tarjoilulämmön, niin kyseessä tulee olemaan ihan kaikinpuolin käypä olut. Selkeästi amerikkalaistyyliseksi aleksi sen mausta tunnistaa, vaikka värin puolesta kyseessä todella on enemmän brown kuin pale ale. Ominaispaino oli pudonnut yhden pisteen ja oli siis pullottaessa 1.011.

Ideahan on, että pullottaessa olueeseen lisätään aavistus sokeria, jonka vielä elossa oleva hiiva sitten käyttää pullossa ravinnokseen ja tuottaa aineenvaihduntatuotteenaan hiilidioksidia, joka ei tietenkään pääse karkuun suljetusta pullosta. Tarkkoja lukuja sokerin määristä oli vaikea löytää, internet on täynnänsä laskureita aiheeseen liittyen, mutta kovin yksimielisiä ne eivät keskenään olleet. Päädyimme lisäämään 160 grammaa tavallista pöytäsokeria 5 dl: ään kiehuvaa vettä, joka sitten jäähdytettiin ja kaadettiin tyhjän ja puhtaan käymisastian pohjalle. Päälle lapottiin toisesta astiasta olut. Tässä vaiheessa pitäisi välttää ilman lisäämistä olueeseen, mutta kiukuttelevan automaattilapon kanssa suoritus ei ollut täydellinen. Lapon kiinnikeklipsi ei ollut todellakaan tarpeeksi pitävä hommaansa, vaan lappo tahtoi jatkuvasti livetä kyljelleen käymisastiassa.

Osa pulloista kävi ylösalaisin käännettyinä läpi astiapesukoneen pesuohjelman ilman pesuainetta, ja ideana oli että ohjelman höyrykuivausohjelma sanitoi pullot. Lopputuloksesta ei voinut olla aivan varma, koska kosteutta jäi pulloihin. Osa pulloista sai sitten StarSan käsittelyn ja ne valutettiin enimmistä vaahdoista ennen pullottamista. Pullot peitettiin foliopaloilla niiden odottaessa vuoroaan, jotta ilmassa leijuvat pöpöt eivät eksyisi vahingossa niitä kontaminoimaan.

Mistään nettikaupoista ei ole löytynyt varastosta automaattisesti itsensä tulppaavaa lapon pullotusjatketta ja meidän piti pärjätä vanhanaikaisella lappoletkua puristavalla klipsillä. Vähän siinä huonossa valossa ja pitkän päivän jälkeen touhutessa oli sellaista nyrkkipajameininkiä, mutta lopulta kaikki olut oli pulloissa. 25kpl 0,33l ja saman verran 0,5l pulloja oli lopputulos. Kauniit vaalean vihreät korkit päälle ja nurkkaan kypsymään. Nyt pitää malttaa vielä kaksi viikkoa hiilihapotuksen muodostumista. Saattaa olla että viikon kuluttua jo yksi koepullo tulee aukeamaan...

Mutta olihan se hienoa saada ensimmäinen projekti päätökseen. Vaiheita oli monia mutta nyt kun ne on kaikki käyty kertaallen läpi, on seuraava kerta jo paljon helpompi.