Siirto pienempään astiaan ja humalapäivitys

Päätimme siirtää esikoisemme isommasta käymisastiasta pienempään kypsymään. Varsinainen aktiivisempi käyminen jatkui noin 5-6 päivää, ja kahdeksan päivän kuluttua vesilukosta tuli enään yksittäinen kupla muutaman minuutin välein.

Siirtämisessä kakkosastiaan on riskinsä ja etunsa. Suurin riski liittyy oluen kontaminoitumiseen vaikkapa jollakin villihiivalla tai bakteerilla. Etuihin kuuluu mm. se, että oluen saa pois pohjalla lepäävän mäskipatjan päältä josta saattaisi tulla sivumakuja olueeseen. Tosin meidän kohdallamme oli kuitenkin ehkä enemmän kyse siitä, että halusimme päästä katsomaan ja ihmettelemään mitä liemelle kuului.

Avattuamme käymisastian oli oluen pinnalla vielä paksu, osittain kuivahtanut hiivavaahtokerros. Hiiva oli ilmeisestikin alun vaikeuksien jälkeen viihtynyt hyvin. Otimme tilkan olutta laseihin ja maistelimme varovaisesti sameaa tummaa nestettä (edellisessä postissa mainitsemani liian suuri mallasmäärä lienee syypää Pale Alemme tummuuteen). Maku oli yllättävänkin kuiva, hiiva oli siis syönyt jo suurimman osan sokereista. Humalointi oli selvästi erottuva ja miellyttävä, kuitenkin niin voimakas että emme lisänneet enään harkitsemaamme kuivahumalointiannosta kakkosastiaan. Alkoholinen polte tuntui myös selvästi jälkimaussa; sitä voisi kai pitää virhemakuna virallisten ohjenuorien mukaan. Selvästi se kuitenkin kotioluelta maistui!

Lapposimme oluen isommasta huolellisesti puhdistettuun pienempään tynnyriin. Jälkimmäinen olisi tosin saanut olla vieläkin pienempi; ainakin "How to Brew" suosittelee sekundaarikäymiseen mahdollisimman pientä "päävaraa", siis ilmatilaa nesteen ja kannen välille. Nestetilavuus on vieläkin n. 23 litraa, joten kovin paljoa emme siirrossa menettäneet. Suuresta määrästä mäskiä ja mujua pääsimme kylläkin eroon. Nyt odotamme pari viikkoa ja sitten on edessä enään pullotus.

Tettnang.

Saksasta tilatut humalantaimet tuntuvat nyt juurtuneen paikoilleen ja kummatkin ovat alkaneet puskea uutta versoa esiin. Tettnang on kaksikosta terhakkaampi. En ole kyllä enään yhtään niin varma humalan kasvatuksen onnistumisesta luettuani aiheesta enemmän. Humala siis todellakin on kukkimisensa suhteen virittynyt päivän pituuteen, eli se aloittaa käpyjen tuottamisen vasta kun päivän pituus putoaa noin 16 tuntiin. Niin pimeää etelä-Suomessa on vasta nyt elokuun puolivälin tienoilla, joten syksyn kylmät voivat kyllä viedä satotoiveet, ainakin näistä ulkomaisista lajikkeista. Kotimaisia lajikkeitahan on kyllä olemassa, jotka tuntuvat kukkivan valosta riippumatta, mutta niitä ei ole kaupallisesti saatavilla. Täytyy pitää silmät ja korvat auki lupaavien yksilöiden suhteen.