Luettua: American Sour Beers

Olen lueskellut netissä jo jonkin aikaa Michael Tonsmeiren "The Mad Fermentationist"- blogia. Hän keskittyy lähinnä kaikenlaisten enemmän tai vähemmän epätavallisten oluen valmistustapojen, -tyylien ja -perinteiden kokeiluun ja kehittelyyn. Kun huomasin mieheltä ilmestyneen erilaisten hapan- ja villiolueiden valmistamiseen keskittyvän kirjan, en voinut muuta kuin tilata sen itselleni syntymäpäivälahjaksi.

Kirja on vajaa 400- sivuinen, joten kyseessä ei ole mikään kiireesti hutaistu yleisesitys. Tonsmeire on haastatellut kirjaansa varten suuren osan nykyisistä Yhdysvaltojen erikoisolueiden valmistajista, ja on hänellä esittää paljon tietoa suoraan belgialaisten panimomestareiden kanssa käydyn tiedonvaihdon pohjaltakin. Kirjoittajan tietämys aiheesta on selkeästikin erittäin syvällistä.

Vaikka aihe on erittäin kiinnostava, täytyy sanoa että kirja olisi hyötynyt tehokkaammasta toiminnasta kustannustoimittajan taholta; kirjoitus rönsyilee sinne tänne valtavan tietomäärän keskellä. Kun törmää johonkin mielenkiintoiseen asiaan sitä on hankala löytää nopeasti jälkeenpäin. Kyse ei siis ole mistään "tee näin"- kirjasta, vaikka käytännön ohjeita sinänsä on kyllä paljonkin. Selväksi tulee että erilaisten sekaflooralla toteutettujen käymisten toteuttamiseen ja hallitsemiseen on niin paljon erilaisia tapoja, että on parasta ottaa esimerkeistä inspiraatiota ja kehittää siltä pohjalta oma tyylinsä.

On huima ajatus, että ennen teollista aikaa kaikki oluet olivat tuhansien vuosien ajan sekalaisten mikrobien työtä. Kukaan ei voinut edes kuvitella millaiselta nykyaikainen monokulttuurisen oluthiivan käyttämä juoma maistuisi. Tältä kannalta ajateltuna on surullista olla tuntematta niitä kaikkia makunautintoja jotka meille olisivat tarjolla vaihtoehtoisten menetelmien tuloksena.

Pakkohan sitä oli kokeilla itsekin jotain kirjan innoittamana, joten valmistin tänään illansuussa pienen startterin villifermentaatiolle. Keitin kattilassa 1,5 litraa vettä johon lisäsin n. 2 dl "extra light"- mallasekstraktia ja 11 grammaa Hallertauer Mittelfrüh- pellettejä, sekä ripauksen Servomyces- hiivaravinnetta. Keitin lientä kymmenen minuuttia minkä jälkeen kaadoin sen isoon sanitoituun lasipurkkiin, jonka suuaukon yli viritin harsokankaan jonka kiinnitin kumilenkillä. Kannoin purkin vanhan omakotitalomme takapihalle pöydälle, omenapuiden ja marjapensaiden keskelle. Lämpötila oli n. 15 astetta ja yöksi on luvattu sen laskevan 7 asteeseen. Viileämpien lämpötilojen pitäisi suosia halutunlaisia mikrobeja. Aamulla haen purkin sisään, laitan vesilukolla viritetyn kannen kiinni ja jään mielenkiinnolla odottamaan. Jos kävisi hyvin, ja liemeen eksyisi sopivan sekalainen seurakunta sopivia pöpöjä, voi startteria jatkaa jonkun viikon kuluttua, ja myöhemmin inokuloida sillä kokonaisen vierteen. Mutta ei mennä asioiden edelle. Katsellaan mikä siellä alkaa kasvamaan.