Black Ale: maistelu

Niinhän tämäkin sitten valmistui. Kaatuu lasiin todella tumman punertavana, tosin väri erottuu vain valoa vasten, lasissa näyttää mustalta. Valoa vasten katsottuna huomaa myös oluen olevan melkein täysin kirkasta. Vaahto ei jaksa kauan sinnitellä tämänkään pinnalla. En todella tiedä mihin tätä vertaisi? Schwarzbierit ovat lagereita ja Cascade Black Alet humaloidaan käsittääkseni yleensä jenkkihumalilla. No ei sillä luokituksella niin väliä.

Jännä tunne juoda olutta jonka silmät kertovat olevan paksua ja täyteläistä, mutta makuaistia onkin vastassa suutuntumaltaan perusalea vastaava juoma. Salmiakkia, hiivaleipää, toffeeta, punaviiniä, lihalientä. Ylijäämämakeutta juuri sopivasti. Tätä kun saisi jossain viikinkinuotiolla kaalimuhennoksen kera. Kielen sivuilla häivähtää humalointi ja hiilihappo. Voisi olla aavistus enemmän humalan aromia. Ja katkeroakin, mutta vain aavistus. Makea pähkinäisyys, speltti? Harvinaisen hieno tasapaino tummien sävyjen ja kantavan mutta keveän rungon ja moniulotteisen profiilin suhteen. Alkoholi on todella mieto niinkuin laskimetkin kalkuloivat, varmaan siellä neljän prosentin pinnassa, mutta sekin sopii tähän tekeleeseen, todellista janojuomaa.

Todella mukava yllätys ensimmäisen niin ja näin onnistuneen satsin jälkeen saada nauttia näinkin onnistuneesta tuotoksesta. Tietenkin heti mietimme parannuksia tähänkin; se hippusen vahvempi humalointi ja ehkä aavistus vähemmän hapotusta pullotusvaiheessa. Ihan hieman runkoa lisää. Ja seuraavalla kerralla isompi satsi koska tämähän loppu käsiin!