Ohraviini

Jottei voitaisi syyttää ainakaan kunnianhimon tai erikoisuuden tavoittelun puutteesta, oli neljännen keiton aiheena ohraviini, tarkemmin sanottuna amerikkalainen Barley Wine. Ohraviinit ovat olutmaailman jättiläisiä, voimakkaita ja väkeviä. Alkoholia voi olla yli 10%.

Suunnitelman pohjana oli "Brewing Classic Styles"- kirjan "Old Monster"- resepti. Mahdollisimman paljon kaikkea, voisi summata perusajatuksen. Näitä oluitahan on tarkoitus kypsyttää pullossa jopa useita vuosia jolloin humalointi ehtii haipua reilusti alkuperäisestä, siksi keittäessä tuikataan IBU:ja reilusti sekaan. Amerikkalaisuutta reseptiin tulee tietenkin jenkkihumalista, joita valikoitui tähän keitokseen kolme erilaista: Columbus, Amarillo ja Willamette. Kaksi viimeistä tietenkin jämiä edellisestä sessiosta.

Humalan haisteluun ei kyllästy.

Tähtäimessä oli pienempi 18-litran satsi, ja mineraalilisäykset suunniteltiin taas Bru'nwaterilla tätä lopullista nestemäärää vastaamaan. Se tavallinen Campden-tabletti sekaan ja menoksi.

On ollut havaittavissa että systeemissämme lämmöt putoavat odotettua enemmän viljojen lisäyksen yhteydessä. Siinä saa aina säätää ja lämmittää uudelleen. Otamme kuumaa vettä viljojen alta kattilan hanasta ja kaadamme sitä takaisin "yläpuolelle". Oma aikansa tähän aina kuitenkin menee ennen kuin voi olla tyytyväinen mäskäyslämmön saavuttamiseen. Suuressa nestemäärässä on tietenkin loppujen lopuksi mahdotonta sanoa että missä se lämpö on vaikka sen 66-astetta; pohjalla se voi olla 70- ja pinnalla 61-astetta. Sitten kyllä kun homman saa käyntiin niin lämmöt ovat pysyneet loppu ajan kiitettävän tasaisina.

Funkmaster 70.

Tänään oli mallasta käsittämättömän paljon: 10,5 kg Pale Alea ja 1 kg Viking Maltin Dark Alea (EBC 35), vesimäärän ollessa 40,6 litraa. Tämä ei aiheuttanut ongelmia kuin vasta varsinaisen mäskäyksen jälkeen Mash-outia yritettäessä. Kun vierrettä alettiin lämmittää pussin ja maltaiden lilluessa vielä kattilassa, ei lämpö meinannut nousta ollenkaan itse säkissä, mutta yllättäen jo muutaman minuutin kuluttua se vähä neste joka oli maltaiden ulkopuolella alkoi kiehua!

Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nostaa maltaat pois ja jättää "ulosmäskäys" tekemättä. Näin suurta viljamäärää oli hankala valuttaa ja varmaan litran verran valui "valutusämpärin" reunojen yli maahan. 11,5 kg märkiä maltaita painaa PALJON. Voile-kangas kesti silti mukisematta, ihme tavaraa.

Ei siinä kummempia, liemi vaan kiehumaan ja 60 minuutin kohdalla täydet 100 grammaa 16% Columbus- pellettiä sekaan. BIABicus näytti 92 grammaa mutta kyseessä oli vuoden 2012 humala, joten ajattelin että eiköhän se ainakin vähän ole laimentunut ajan saatossa. Lisäsin myös noin 15 minuuttia ennen lopetusta 600 grammaa pöytäsokeria sekaan, sen pitäisi nostaa ominaispainoa noin 0.010 pisteellä. Juuri ennen liekin sammuttamista putosi mukaan 42 grammaa Amarilloa ja 49 grammaa Willametteä. Ihanat jenkkiaromit.

Jäähdyttämisestä on tullut systeemimme tuskailun paikka. Kuparikiekkomme on onnettoman pieni ja tehoton. Nyt vaikeutta lisäsi vielä erittäin viskoosi vierre, joka tuntui olevan vielä tavallistakin hankalampi jäähdytettävä. Tekisi mieli investoida johonkin kunnon vehkeeseen, vaikkapa Blichmannin Therminatoriin. Jos vierteen voisi todella saada viidessä, tai edes viidessätoista minuutissa hiivauslämpöön, niin olisihan se juhlaa. Ja vettäkin säästyisi reilusti. Nyt meni hommaan taas tunti.

Humalat olivat imeneet reilusti nestettä ja osahan siis valui maahan maltaita poistaessa, siksi käymisastiaan saatiin valutettua vain 17 litraa "valmista". Tuntuu todella vähältä tuollaisen vajaan 30-litran jälkeen, mutta eihän tätä toisaalta ole tarkoitus valmiina samalla tavalla ryystää menemään kuin jotain normiolutta.

Hiivaus olikin sitten ihan oma asiansa. Olin valmistanut edellisenä iltana valmiiksi White Labin WLP099:stä, "Super High Gravity"- hiivasta startterin, siis ikäänkuin 1,2 litran minivierteen jossa hiiva sai vajaan vuorokauden aikaa monistaa itseään ja voimistua. Tein startterin kuivamallasekstraktista, mikä on kätevää tavaraa pitää aina kaapissa käsillä. Lisäksi nesteytin keiton aikana pussillisen eli 11,5 grammaa Safalen US-05:sta. Mr. Yeasty-laskurin mukaan tästä tuli tämän vahvuiselle vierteelle vaaditut noin 360 miljardia hiivasolua, mikä on melkoinen määrä. WLP099 kestää alkoholia paremmin kuin normihiivat ja sen pitäisi käyttää tämä olut sinne suunniteltuun jopa 12%:sta asti. Vähän vaan pelottaa että pysyykö hiiva käymisastiassa, olen lukenut tarinoita joissa roiskeita on siivottu katosta asti. Optimaalista olisi ollut varmaan virittää normaalin vesilukon sijasta ns. "blow-off tube", joka pystyy paremmin käsittelemään suurienergisiä käymistapahtumia. Saa nähdä kuinka käy? Käymisämpäriin jäi kuitenkin varmaan 30 cm tyhjää tilaa; ehkä se riittää.

Krauesen startteripurkissa.

Oliko tässä projektissa mitään järkeä, sitä ei voi sanoa kuin ehkä aikaisintaan vuoden kuluttua, jos ainakin sinne saakka malttaisi odotella ennen korkkaamista. Ehkä tämmöisen voisi keitellä kerran vuodessa, vaikka aina syksyisin?

Lopuksi pitää vielä kehua kotimaista kotiolut-tarvikekauppaa Brewcatia. Heiltä saa maltaat valmiiksi jauhettuina ja nopeilla toimituksilla; ehdoton juttu tällaisille köyhille kotivarakeittäjille; suosittelemme.