Cream Ale

Kesä alkaa jälleen olemaan pelkkä kaukainen muisto täällä Pohjolassa. Meinasimme silti vielä yhden oluen keittää ulkona. Parin isomman oluen jälkeen malliksi otettiin "Weed, Feed and Mow"- cream ale jo kestosuosikiksi nousseesta "Brewing Classic Styles"- kirjasta. Valmiin oluen pitäisi olla kevyt ja helposti juotava, kuin amerikkalaisen lagerin pintahiivaversio. Sen verran poikettiin reseptistä että humalaksi otettiin Willamette johon tykästyttiin tuota IPA:a tehdessä; siinä on ikäänkuin nuo amerikan humaloiden ominaisuudet sellaisessa maanläheisessä ja hillityssä muodossa, todella tyylikäs humala.

Kun on pakko keittää.

Sunnuntai koitti kylmänä ja sateisena, joten oli pakko virittää pressuista pikainen laavu että homma saatiin käyntiin. Hiivastartterikin oli jo edellisenä päivänä tehty pöhisemään, joten tekemättä jättäminen ei ollut vaihtoehto. Naapurit ovat onneksi tainneet jo tottua pihallamme tapahtuviin kummallisiin projekteihin.

Flaked maize.

Mineraalilisät olivat minimaaliset lisäykset kalsiumkloridia ja kipsijauhetta. Viileä ilma ja suuri vesimäärä, 52 litraa, hidastivat lämpeämistä mäskäyslämpöihin. Kun lopulta 66 astetta saatiin mittariin, kaadettiin pussiin kolme kiloa pilsnermallasta ja saman verran pale alea, sekä reilut 600 grammaa litistettyä maissia, flaked maize, jonka pitäisi tuoda kepeyttä ja rapeutta makuun. Ainakin se synnytti padan pinnalle lisäyksen jälkeen komean vaalean vaahdon.

Humalalisäykset olivat yksinkertaiset, yksi isompi lataus 60 minuuttia keittoa ollessa jäljellä ja toinen pienempi juuri ennen lämpöjen sammuttamista, ja siis pelkkää Willametteä. Muutama gramma lisättiin reseptin ilmoittaman päälle jälkimmäiseen lataukseen, ja jos viikon käymisen jälkeen ehkä laittaisi vielä kuivahumalaa lisäksi? Viisitoista minuuttia ennen loppua sekaan heitettiin myös 600 grammaa pöytäsokeria. Näillä eväillä pitäisi siis tulla tuollainen kevyt ja rapsakan kuivaksi käyvä helposti juotava olut.

Sain yhdeltä tutulta vihjeen vähän rempata kuparijäähdytintämme vetämällä kierrokset selvemmin irti toisistaan, näin jäähdyttävä pinta-ala lisääntyisi aavistuksen. Tänään vierrettä myös varovasti sekoiteltiin jäähdytintä padan kannen raosta heiluttamalla. Kaiken tämän tuloksena liemi jäähtyikin tänään 24 asteeseen kolmessakymmenessäviidessä minuutissa, mikä oli ihan hyvä tulos näillä vehkeillä. Jatkossa siirrymme mahdollisesti no-chill- metodiin, jossa jäähdyttämisestä luovutaan kokonaan, mutta siitä lisää piakkoin.

BIABicus teki jälleen vakuuttavaa ennustutyötä reseptin laatimisen apuna, lopullinen vierteen ominaispaino oli täsmälleen 1.050 niinkuin oli tarkoituskin. Jos meinaa muuntaa BCS-kirjasta reseptejä BIABicuksella, niin pitää muistaa laittaa kohtaan "D. The original recipe's WAV" lukema 20.19 litraa, sen oli joku BIABrewer.info- sivustolla selvittänyt, ja se tuntuu pelittävän kyllä erittäin hyvin.

BIABicus.

No kuitenkin, hiivaus tehtiin siis 1,3 litraisella startterilla WLP080 Cream Ale Blendiä ja 7 grammalla US-05:sta. WLP080 on sekoitus ale- ja lagerhiivoja, mielenkiintoista nähdä mitä siitä seuraa. Vierre oli kyllä todella kirkasta jo ominaispainoa mitattaessa, vaikuttiko siihen maissin käyttö vai mikä? Käymisämpäri tuli vähän liian täyteen, käymisvaraa ei jäänyt kuin pari senttiä, ja aamulla pitikin vaihtaa vesilukko "blow-off"-letkuun, joka on siis vesilukon reiästä nesteastiaan kulkeva letkun pätkä. Se ei mene niin helposti tukkoon kuin vesilukko. Käyminen on ollut erittäin erittäin reipasta.

Kissapyyhe ja halpis lämpömittari.