Aika vaikea maistella omia tekeleitä, mutta ruis- IPA:sta tuli kyllä ihan maukas. Joskin liian tumma ja liian vahva suhteessa suunniteltuun. Edellisellä kerralla käytimme CaraPale- mallasta mikä oli liian valjua tasapainottamaan reilua humalointia, mutta tämä Crystal 100 oli taas puolestaan vähän liian tummaa ja makeaa. Lopputulos on kyllä maukas ja tasapainoinen, mutta aika siinä rajoilla voiko IPA: ksi sanoa. Kuivahumalointia oli siis paperilla paljon, 80 grammaa pellettiä, mutta lopputuloksesta joutuu sanomaan että voisi olla enemmänkin! Kai nuo todella kukkeat Brewdogit sun muut kuivahumaloidaan moneen kertaan... kallista hommaa... Ensi kerralla reseptiin voisi vaihtaa Crystalin vaikka Biscuittiin, jos sillä saisi enemmän runkoa vähemmällä makeudella?
Sitten oli tämä Punainen Irlantilainen. Tästä täytyy sanoa että lipsahti liian tummaksi. Aika hienovarainen on se raja jossa nuo tummat maltaat tuovat vain punaisen häivähdyksen, ja hyvin nopeasti lipsahtavat sitten tosi tummiksi. Valoa vasten tämäkin kyllä punertaa... maku on lempeän pehmeä, jälkimaussa paahdetun ohran maku kyllä tuntuu. Prosentteja tuli kuitenkin 5.5, ei kyllä maistu niin vahvalta. Aika sellainen Black Ale- tyylinen ja helposti juotava.
Tänään siis taas pata pöhisi. (Sen verran pitää mainostaa, että kuvassa näkyvä 5 kg nestekaasupullon täyttö maksoi Nesteellä 25€, ja vieressä näkyvän 11 kg pullon täyttö Puuilossa 20€!) Aiheena oli pari viikkoa sitten saatu "ilmestys". Ostin kaupungilla kävellessäni kupillisen kahvia mukaan paikallisesta kahvilasta. Vähän matkan päässä liikennevaloissa otettuani ensimmäisen huikan koin huikean hetken kun kahvin jälkimaussa maistuivat yllättäen täsmälleen samat hedelmäiset "yläsävelsarjat" kuin amerikkalaisissa humalissa, esimerkiksi Cascadessa ja Amarillossa! Olin niin vaikuttunut kokemuksesta että tekstasin ruuhkajunassa istuessani takaisin kahvipuotiin tiedustellen että mikä heidän Päivän Kahvinsa oikein oli? Viesti tuli pian takaisin ja selvisi että kyseessä oli Nicaragualainen Maracaturra- lajike. Siitä se ajatus sitten lähti...
Muistin suosikkiblogissani puhutusta vaaleasta kahvioluesta, ja suuntasin sinne ohjeita etsimään. Maracaturra kun oli kahvina hyvin kuiva ja hedelmäinen, niin ei tuntunut lainkaan luontevalta yhdistää sitä mihinkään tummaan ja rotevaan olueen, niin kuin ehkä yleensä tehdään. Tonsmeire neuvoi minua ystävällisesti yrittämään reilusti humaloitua 80/ 20% pilsner/ vehnämallaspohjaa, johon sitten käymisen ja kuivahumaloinnin jälkeen laitetaan vuorokaudeksi ennen pullottamista likoamaan n. 100 grammaa/ 30 litraa kohden noita kokonaisia Maracaturra- kahvipapuja. Tähtäsimme noin 1.052 OG- vierteeseen.
Keittelyt sujuivat hyvin, humaloimme poikkeuksellisesti lisäten ensimmäisen humalapussin vasta "30 minuuttia keittoa jäljellä"- kohdassa. Siitä sitten lisää 15, 10, 5 ja 0 minuutin kohdalla, laskennallisena kokonaismääränä 36 IBU (Tinseth). Lajikkeina olivat Chinook, Centennial ja Willamette. Kuivahumalina tulee olemaan Centennial ja Amarillo. Hiivana poikkeuksellisesti US-04 English Ale.
Uutta oli myös Irish Moss: in lisääminen keittoon 15 minuuttia ennen loppua, 1,5 teelusikallista/ 30 litraa. Tämän merilevästä valmistetun rouheen pitäisi auttaa vierteen saostumisessa ja siten kirkkaamman lopputuloksen saavuttamisessa. No-chill- kanisteriin laskemamme vierre olikin kyllä todella vaalea ja kirkasta, saa nähdä kuinka tuo brittihiiva sitten suostuu laskeutumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti