Mistäpä muualta olisin taas reseptin napannut kuin "Brewing Classic Styles"- kirjasta. IPA tuli niin kalliiksi runsaan humaloinnin takia, että jotain simppelimpää oli löydettävä ja valitsimme "Ruabeoir"- nimisen Irish Red- reseptin. Siis ehkä jotain Kilkenny- tyyppistä?
Iso kasa Pale Alea, vähän Crystal 100:sta ja 200:sta, sekä hieman Roasted Barleytä; suomennettaisiinko se nyt sitten vaikka paahdetuksi ohraksi? Humalaksi pelkkä Fuggles, ja sitäkin vain yhtenä lisäyksenä. Simppeliä siis.
Keittely alkaa sujua jo sen verran rutiinilla että aivoilla on ylimääräistä aikaa miettiä ylimääräisiä virityksiä. Viimeksihän teimme jäähdytyksen tyylillä "no-chill", ja näin oli tarkoitus tälläkin kertaa. Jossain vaiheessa mieleen hiipi kuitenkin ajatus että luntahan on maassa vaikka kuinka, isketään kattila hankeen ja se jäähtyy alta aikayksikön, saadaan sitten samantien hiivattuakin koko hoito. Hiivat vaan turpoamaan, hommahan oli jo puoliksi tehty.
BIABicuksen ohjeilla osuimme OG:n jälleen pilkulleen, 1.054. Laitteistossamme täytyy olla jokin ko. laskurille poikkeuksellisen hyvin sopiva piirre, koska näistä täysosumista on tullut melkeinpä tapa (viime kerran heiton syynä oli vajaa aloitusvesimäärä). Ainoastaan IBU: t tuntuvat jäävän kirjan määriä noudattaen aistinvaraisesti arvioiden hieman vajaiksi, mutta se asia on helposti ratkaistu lyömällä IBU- kenttään viisi pykälää isompi tavoitearvo.
No, keittoaika tuli päätökseensä ja kannoimme kattilan hankeen. Lapioimme reunoille lunta että varmasti oli nestepinnan ylikin laidoilla lunta. Varmasti olisimme kohta jo kotimatkalla!
Viidentoista minuutin kuluttua mittasin huolella putsatulla lämpömittarilla lämmöt jotka olivat vielä melkeinpä 85-astetta! Oli selvää että vierre ei tulisi tällä tavoin jäähtymään ennen yön laskeutumista... harmi vaan että olin pistänyt kaiken hiivan kostumaan! Meinasi alkaa hermostuttamaan.
Tilanne vaati ripeää toimintaa ja laskimme vierteen no-chill-kanisteriin kuten viikkoa aiemminkin. Otimme 250 ml vierrettä erilleen, pikajäähdytimme sen juoksevan veden alla ja ruokimme tuolla tilkalla lasipurkissa odottelevan hiivan. Ei ollut mitään hajua selviäisikö hiiva tuolla määrällä seuraavaan päivään, mutta ei ollut muitakaan vaihtoehtoja. (Tilaa-ylimääräistä-kuivahiivaa-kaappiin-muistisääntö keksittiin näihin aikoihin.)
Myöhemmin kun mietin asiaa, niin on oikeastaan aika selvää ettei se lumihanki ole mikään tehokas jäähdyttäjä. Kun kattilaan kiinni ottava lumi sulaa lämmön vaikutuksesta, niin lumestahan tule iglu jossa kattila on hyvässä lämpöeristyksessä. Pohja saattaa olla vielä kosketuksissa lumeen, mutta paikallaan makaavan vierteen kylmin osa laskeutuu pohjalle ja kuuma osa lilluu turvallisesti keskellä!
Seuraavana päivänä vierre kaadettiin käymisastiaan, ravistettiin ja hiiva kaadettiin perään. Vuorokausi tästä ja kuplat pörisivät iloisesti vesilukossa. Eli onni onnettomuudessa tällä kertaa.
IPA sai muuten samalla painolla varustetussa pussissa kuivahumalat sekaansa: 30 g Chinook, 30 g Amarillo ja 20 g Citra. Saavat viikon levätä ja sitten pullottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti