no-chill

Saatiin kuin saatiinkin raahattua rojumme tuonne uuteen lokaatioon. Kyseessä on vain saunarakennuksen pieni takahuone, mutta ainakin se on "oma". Vähän piti viritellä tuulettimia oviaukkoon ja poistopuhallin hormiin että uskalsi kaasulla alkaa keittelemään; olisihan se surkea tapa kuolla hapenpuutteeseen kaljaa keitellessä.

Taas mennään.

Reseptiksi tähän koeponnistukseen otettiin parannusyritys syksyllä tehdystä "Rye-out IPA":stamme. Kyseinen olut sai paljon kehuja mutta omasta mielestä oluen runko ei ihan ollut tarpeeksi roteva kompatakseen sitruksisten humalalajikkeiden ja ruismaltaan kirpeyttä. Joten CaraPale vaihdettiin Crystal 100: aan, ja prosentuaalisia osuuksia ruuvattiin vähän BIABikuksessa:

Pale Ale 77%
Crystal 100 10%
Munich 5%
Malted Rye 8%

Humalista Willamette vaihdettiin Chinookiin; varsinkin kuivahumaloinnissa laitetaan vähän vähemmän Citraa jonka komea maku vie äkkiä kaiken huomion jos sitä on liikaa.

Keittelyssä itsessään ei ollut mitään ihmeellistä. 90 minuutin mäskäys 66 asteessa ja yhtä pitkä keitto päälle. Katkerohumalointi tehtiin taas First Wort Hoppingina, eli humalat heitettiin sekaan heti mäskipussin poisnoston jälkeen, ennen kiehumista. Sitten vähän aromilisäyksiä kohdassa "5 minuuttia jäljellä" ja flame-outin jälkeen lisättiin vielä lisää humalaa joka sai lillua siellä vartin verran.

Se suurin kokeilu tässä satsissa liittyi nyt sitten tähän loppukuvioon. Emme nimittäin jäähdyttäneet vierrettä lainkaan vaan laskimme sen kattilan hanasta silikoniletkua myöten huolella puhdistettuun 30- litraiseen HPDE- muoviseen kanisteriin. Kanisteri täytettiin aivan piri pintaan ja sitten vielä puserrettiin loputkin ilmat ulos ennen kuin kierrettiin korkki kiinni niin tiukalle kuin mahdollista. Sitten koko komeus jätettiin jäähtymään itsekseen yön yli.

Ominaispainoksi tuli muuten sivumennen sanoen 1.065, mikä on vähän yläkanttiin aiotusta 1.060: sta. Näkemyksemme mukaan IPA: lla on selkeä "prosenttikatto" jota ei ole syytä ylittää, se on jossain kuuden prosentin huippeilla, mutta selvästi alle seitsemän. IPA on janojuoma ja liian tuhtina siitä tulee jotenkin raskassoutuinen... joten seuraavilla kerroilla voisi aavistuksen vähentää maltaita tai lisätä vettä että pysytään sopivasti tonteilla. Väri tummeni Crystal 100: lla aika paljon, joten alkaa olla ehkä sillä rajalla kutsuuko tätä IPA:ksi vai Amber Ale:ksi?

Seuraavana päivänä jäähtynyt vierre kaadettiin käymisastiaan, mikä on uusi Speidelin 30- litrainen pytty. Vähän heiluttelua ilmaamiseksi (alkaa muuten kyllästyttää tuo touhu, pakko saada kohta jokin puhallinsysteemi) ja 20 grammaa US-05: sta perään. Oluessa ei poikkeavasta jäähdytystavasta huolimatta ainakaan vielä ollut mitään havaittavaa sivumakua. Ja todella monet vanhatkin kotipanijat tuntuvat siirtyneen tähän vaivattomampaan konstiin. Tosin nyt kun pöntöt eivät ole enää kotona, joutuu tekemään toisen reissun tätä hiivausta varten.

Viikon kuluttua kuivahumalat perään. Jäädään jännittämään lopputulosta.