Raahasimme veltot olemuksemme tännekin paikalle. Tarjonta vaikutti jo ennakkotietojen valossa todella runsaalta, mikä on tietenkin ongelma vain siinä mielessä että pää ja maksa kestävät kerrallaan maistaa vain rajallisen siivun oluita. Teemana festivaaleilla oli Itävalta, mikä nyt ei ihan hirveästi näkynyt yleiskuvassa.
Vahingosta viisastuneina pysyttelimme sentään pelkissä puolikkaissa tuopeissa. Tapahtuman paksusta lasista valmistetut tuopit eivät kyllä olleet ihan parhaita välineitä oluen arvostamiseen, ja neljän euron mukipantista sai lähtiessä vain puolet takaisin? Arvo putoaa nopeammin kuin uusissa autoissa.
Mutta ne oluet. IPA:aa oli tietysti monessa muodossa. Mieleen jäivät Evil Twinin "Falco" ja Brewdogin käsittämättömän pitkällä nimellä varustettu "Restorative Beverage for Invalids and Convalescents", molemmat tasapainoisia ja hävyttömän katkeria tyylinäytteitä. Ehkä tuo IPA- buumi voisi kyllä sinänsä alkaa rauhoittua, että näitä erinomaisia esimerkkejä tyylistä on niin paljon ettei niihin sinänsä ole paljoa lisättävää.
Saisonit ovat ehkä se uusi IPA, koska melkein jokaisella tiskillä tuntui olevan oma versionsa tarjolla. Maku Brewingin versio oli yksi tasapainoisimmista. Saisonin pitäisi olla todella kevyt ja kuiva, tuntui että useat jäävät sellaisiksi banaanimaisen paksuiksi, mikä ei istu omaan suuhuni. Yli kymmenen volttisia imperial stoutteja oli myös paljon tarjolla, ehdin juoda suunnilleen viimeisen kaadon Foundersin versiosta; todella jälkiruokamaisen runsas eikä päässyt oikeuksiinsa siinä lennossa ja kaikkien kevyempien humalapommien seassa.
Illan parhaat omalla listalla olivat To Øl: n "Like Weisse", erinomaisen rapsakka Berliner weisse, sekä Brouwerij 3 Fonteinenin "Oude Geuze", täydelliseen happamuuteen blendattu hedelmäinen lambic.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti